Vuosi sitten ihmeteltiin pientä vastasyntynyttä ihmettä. Voit lukea synnytyskertomuksen täältä.

Mihin tämä vuosi on hujahtanut?!

Ymmärrän nyt miksi miksi hoetaan että "aika menee niin äkkiä, nauti joka hetkestä", "lapset kasvavat niin nopeasti" ja "vauvaikä on niin lyhyt".

Miten ne unettomat yöt vastasyntyneen kanssa tuntuikin silloin niin pitkiltä? Nyt mulla on niitä jo melkein ikävä.

Mitä kaikkea vuoteen on mahtunut?

Hitokseen imetystä, miljoona vaippaa, puklurättejä, kylpyhetkiä, murskareita, 4 hammasta, vaunulenkkejä, hyssyttelyä, tuttien metsästystä, väsymystä, onnea, huutoitkua, ja paljon rakkautta.

On touhuttu Suomessa ja seikkailtu Thaimaan sademetsissä.

On opittu istumaan, hymyilemään, nauramaan, kääntymään, kierimään, ryömimään, konttaamaan, seisomaan, kävelemään, kiipeämään, vaatimaan, kiukuttelemaan, vitsailemaan, halaamaan ja paijaamaan.




Osataan sanoa äiti, kakka ja hauva.

Laatikoista on kivaa levitellä tavaroita ympäriinsä, seuraavaksi opetellaan keräämään ne myös takaisin.


Isn't it funny how day by day nothing changes but when you look back everything is different.



Tää elämä on kyllä yks silmänräpäys.

Se kannattaa muistaa silloinkin, kun on niitä päiviä, joiden toivoisi menevän nopeasti ohi. Ne nimittäin menee kyllä siinä missä ne hyvätkin.


Viikonloppuna tulee muutama leikkikaveri juhlimaan synttäreitä. Eilen käytiin juhlamaailmassa ostamassa hieman koristeita.

Vielä pitäisi keksiä tarjottavat!

Pidetään ihan pienet kahvikutsut, koska nyt kun on uusi koiranpentukin pyörimässä jaloissa, niin pysyy paremmin homma hallussa pikku porukalla.

 Vuosi takana ja toivottavasti monen monta onnellista edessä.

 Onnea rakas isopieni tyttäremme! 


 ❤ Anniina