Lapsiluku pysyy edelleen yhdessä, mutta eläinlauma kasvaa. Villen ja Rambon seuraksi saapuu irlanninsusikoiranpentu Sirius! 

Muistan lapsena haaveilleeni irliksistä. Haaveilin muutenkin milloin mistäkin koirista, mutta irlanninsusikoira oli yksi sellainen kaukainen haaverotu, jota en ajatellut koskaan saavani. Olin kova tyttö käymään erilaisissa eläintapahtumissa ja sielä muistan ihailleeni tuota aasin kokoista ylvästä koiraa.

Vaikka koko on suuri, niin on myös sydän, ja siksi irlanninsusikoiria kutsutaankin lempeiksi jättiläisiksi. Koska meillä on pieni lapsi, niin koiran luonne on hyvin tärkeä, varsinkin kun kokoa löytyy niin paljon. 

Irlanninsusikoira tuli puheeksi alkuvuodesta ja aloimme tutustua paremmin rotuun. Juha muisti nähneensä lapsuudessaan kyseisen rotuisen koiran kotikulmillaan ja se jäi silloin jo vahvasti mieleen. Juhan perheessä on aina ollut pieniä koiria, mutta joskus haaveissa on ollut myös isompi nelijalkainen.  

Vierailtiin eri kasvattajien luona, käytiin rodun omistavien ihmisten kanssa kävelyillä, sekä juteltiin kokemuksista Facebookin kautta. Mietittiin tarkkaan, että sopiiko rotu meille ja mitä kaikkea se vaatii.

Meiltähän löytyy ennestään siis 9 vuotta täyttävä Venäjäntoyterrierimix Ville.

Muutahan sinne autoon ei sitten mahdukaan. 

Helmikuussa Kennel Fernamarkiin Kirkkonummelle syntyi läjä pentuja, joita suunnattiin katsomaan niiden ollessa 4 viikon ikäisiä. 

Viime kevät oli vauvan odotusaikaa; tämä kevät on ollut pennun odotusaikaa.

En malta odottaa, että voidaan hakea poika kotiin!

❤ Anniina