Miten meidän päivät kuluu?

keskiviikkona, toukokuuta 10, 2017

Löysin joskus hyvän englanninkielisen lausahduksen, jonka sisältö oli suomeksi jotakuinkin näin:

Päivät tuntuvat samanlaisilta, mutta kun katsot ajassa taaksepäin, kaikki on muuttunut. 


Ja se on muuten justiinsa näin.

Me herätään arkiaamuisin noin kahdeksan aikaan, jolloin Juha on jo hiipinyt töihin.

Julia tulee viereen köllöttelemään, sillä aikaa kun itse nostelen superpainavia silmäluomia kaksinkäsin ylöspäin. Joskus pidän ne mielummin kiinni ja Julia laulelee mulle aamulauluja tai kiskoo tukasta.

Koirat makaavat yleensä vielä raatoina pitkin pituuttaan, isompi lattialla ja pienempi sängyssä jalkopäässä, mutta heti kun noustaan ylös niin johan alkaa vipinä. 

Aamuisin tulee pikkukakkonen, joka napsautetaan päälle. En tiedä tehdäänkö se enemmän lapsen vai äidin vuoksi. Katsoin lapsena aamuisin lastenohjelmia ja se oli mun mielestä hauska aloitus päivälle. Pikku kakkosessa on aamuisin eräs menevä nimipäiväonnittelubiisi, jota Julia tykkää jorailla sillä aikaa kun keittelen aamupuuroa ja laitan koirille ruuat. 

Aamutoimissa menee jonkin aikaa ja yleensä myös teen jotain kotitöitä vasemmalla kädellä. En ole mikään siivoushullu tai varsinkaan ylihygieeninen, mutta kotona on huomattavasti miellyttävämpää, kun perusjärjestys pysyy yllä. Kun ei päästä kotia ihan räjähtämään, niin siivous on helpompaa, eikä vie paljon aikaa.

Ehkä tunnin päästä ollaan valmiita pukemaan ulkovaatteita päälle ja lähdetään Julian ja koiranpennun kanssa lähipellolle etsimään koirakavereita, vanhan Ville-koiramme jäädessä kotiin nauttimaan omasta rauhasta.

Päivisin kun Juha on töissä, vien vain Sirius-pennun pidemmälle lenkille purkamaan energiaansa, koska mukana on myös lapsi sekä rattaat, eikä käsiä ole kuin kaksi. Onneksi meillä on oma pieni piha, joka on myös kovasti käytössä. Lenkkeilyä tehdään kuitenkin useita kertoja päivässä, välillä yhden koiran, välillä kahden kanssa, riippuen onko lapsi mukana vai ei. Pentua koulutetaan vielä, joten siihen on myös helpompi keskittyä, kun on edes joku käsi vapaana ohjausta ja herkkujen ojentamista varten. 

Järjestelykysymys.
Peltolenkin jälkeen mennään yleensä vielä leikkipihalle kiikkaamaan ja leipomaan parit hiekkakakut. Meillä on ihana pieni leikkipiha heti takapihalla ja kiva naapurusto, joten pihalta löytyy usein myös leikkiseuraa. 

Pian onkin vierähtänyt aikaa niin, että on lounas-, sekä päikkäriaika. Tämä on se päivän omahetki, kun koko konkkaronkan saa nukkumaan. 

Ah!

Jos yö on mennyt plörinäksi, vetäisen itsekin tirsat, mutta yleensä kuitenkin käytän ajan hyödyksi kirjoittamalla blogia tai tekemällä muita hommia. 

Aina on hommia.


Viime viikolla meidän terassilla oli HELLE, joten käytin päikkäriajan hyödyllisesti eli auringossa makoiluun. Ai että oli ihanaa kaiken tämän kylmyyden ja räntäsateen keskellä hikoilla kesävaatteissa. Auringolla on ihan ihme vaikutus koko olotilaan.

Tulispa oikein lämmin kesä!

Kun Juha tulee töistä, on koko kööri yleensä taas hereillä ja meno päällä. Säästä, päivästä ja fiiliksestä riippuen joko ulkoillaan, tehdään kotona juttuja, käydään kaupoilla, syödään kotona tai ulkona, nähdään ystäviä tai hengataan milloin missäkin. 

Nyt kun Sirius-pentu tuli taloon, niin ollaan usein tehty yhdessä joku ulkoilureissu, jotta pentu pääsee sosiaalistumaan ja leikkimään, koska meidän pienestä Villepapasta ei ole sille leikkikaveriksi. 

Ilta menee yleensä kotona ja iltatoimissa, koska yhdeksän aikaan Julia menee nukkumaan. Ennen kuin mekin sammutaan, niin vietetään aikaa kaksin, jumitetaan sohvalla, syödään iltapalaa, tehdään keskenjäänneitä omia juttuja tai katsellaan joskus jopa töllöä. Koirat käytetään pihalla ja yleensä Sirius tarvitsee vielä yhden iltahepulilenkin pellolle.

Viikonloppujen ohjelma vaihtelee tosi paljon.

Joskus käydään mökillä, jos on tekemisen puute, mutta monesti kotipuolessa riittää jo tarpeeksi ohjelmaa. Nyt on ollut viimeaikoina kaikenlaisia kissanristiäisiä: vappujuhlia, tupareita, synttäreitä jne.

Juhalla on nykyään viikonloput vapaana työaikojen säännöllistymisen myötä, joten yhdessä tehdään mitä mieleen juolahtaa. Viime viikonloppuna, kun oli lämmintä, tehtiin piknik yhdelle nurmikentälle, jossa Julia ja Sirius pääsivät kumpikin touhuilemaan. Meillä oli kahvit termarissa ja nautiskeltiin puistonpenkillä. 

Käytiin myös Espoossa Matinkylän rannassa kahvilla ihanassa Merenneidossa, jossa vierähti parikin tuntia. Koira nukkui sikeästi riehumisen jälkeen ja Julia tutustui kahvilan muihin lapsiin.

Postauksen kuvat ovat muuten siltä reissulta. 


Meidän elämä on nykyään aika hektistä, mutta kivaa. Välillä kiire tai väsymys iskee stressiä päälle, mutta onneksi ohimenevästi. Osataan kumpikin suhtautua moneen asiaan aika rennosti ja huumorilla, joka auttaa silloinkin kun aurinko ei paista, lapsi kiukuttelee ja tili on miinuksella.

Sitä muka ei ole mitään, mutta on oikeasti kaikkea ja siitä olen kiitollinen.

Hassusti sanottu, mutta ymmärrätte kyllä.


❤ Anniina

You Might Also Like

0 kommenttia

Like me on Facebook

Blogitekstisuositus

Rakkautta ensisilmäyksellä

MY INSTAGRAM