Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Picnicin kanssa. Postaus sisältää arvonnan. 

Osa teistä jo saattoi bongata YouTuben puolelta, että kävimme tällä viikolla Etelä-Karjalassa löytöretkellä sukulaisen omistamalla tontilla, jossa pengottavaa riitti tulipalon runtelemassa puutalossa, romahtaneessa ladossa, sekä vanhassa hirsisaunassa. Lähdimme aamutuimaan liikkeelle ja matkan varrella pysähdyimme Lappeenrannassa lounaalla. Yhteistyön myötä pääsimme testaamaan Picnicin uudistunutta ruokalistaa!

Me tykätään käydä ravintoloissa ja kahviloissa syömässä. Varsinkin kaupungissa asuessamme, tuli käytyä vähän liikaakin ulkona syömässä. Maallemuuton myötä olemme nyt joka päivä tehneet kotona ruokaa, mutta välillä on kiva käydä ulkona syömässä, varsinkin reissun päällä! 

Olen ollut aina melko tarkka Julian ruuista ja tykkään tarjota hänelle ensisijaisesti terveellisiä ruokia. Ainakin jos on mahdollisuus valita, valitsen mieluiten sen hiukan terveellisemmän vaihtoehdon. Monesti ravintoloiden lastenannokset ovat tyyliin ylisuuri annos nakkeja ja ranskalaisia, joten monesti pyydän hänelle vain lautasen, johon hän saa osan meidän annoksistamme. 

Ilahduinkin kovasti, kun näin Picnicin uutuuslastenannoksen eli kotimaiset luomupinaattiletut! Pinaattilettuannokseen kuuluu kastike, sekä omavalintainen täyte, pillimehu tai maito, sekä jälkkärikeksi tai -jäätelö. Me valittiin tonnikalatäyte, pillimehu ja jälkkärikeksi. Annos tarjoiltiin tuoreiden pinaatinlehtien kanssa. 

Julia söi koko annoksen iloisesti ja kehui sen maistuvan tosi hyvältä! Pinaattilettujen raaka-aineet ovat kotimaista luomua, annos oli sopivan kokoinen (ei liian pieni, muttei myöskään niin iso, että joutuisi ylimääräistä ruokaa heittämään roskiin) ja kohtuuhintainen eli 5,90e. Jälkkärikeksi napattiin mukaan. 

Uutuussalaatit Oriental-tofu, Oriental-kana ja Kana-kimchi kuulostivat hyviltä, mutta päädyttiin silti Juhan kanssa ottamaan ensimmäistä kertaa Picnicin Club sandwichit. Ollaan sellaisia kunnon herkkusuita... Olen aina tykännyt Picnicin patongeista (etenkin juustopatonki!), mutta Club Sandwich oli vähintään yhtä hyvä!

Pakko se patonkikin oli vielä saada, joten napattiin lähtiessämme niitä pari mukaan, koska tiedettiin että raskaalla retkellä tulee kestämään koko päivä.

Lounaan jälkeen piipahdettiin vielä siskoni luona ja Julia jäi sinne hoitoon löytöretkemme ajaksi. Vanhojen, purkukuntoisten rakennusten tutkiminen olisi ollut hänelle liian vaarallista.

Tontille päästyämme pengoimme vanhoja rakennuksia monta tuntia, jonka jälkeen oli ihana istahtaa evästauolle. Tai no, istahtaa kunnes hyttys- ja mäkäräisparvi hyökkäsi kimppuumme, joten idyllinen evästauko päättyi kuitenkin villiin "hyttystanssiin" ja heiluttiin patongit käsissä itikoita hätyyttäen.